Kerosiinia!

Blogi eli lyhyen aikaa ja nyt se katkeaa, ainoa asia mikä sai minut sitä pitämään on nyt poissa, jääköön tämä sisältö netin syövereihin siksi aikaa kun se elää jaksaa.

Eli muutamia vesiväri-systeemejä. Miksi? Koska käskettiin.

Opettajalla on henkselit.

Ja pika-sarjakuvaa, piirretty Oulun Hesburgerissa a’la Meri, ja hieman Toivo.

Okei, mä tiedän. Tässä ei sanottu mitään sanomisen arvoista. Ja toi Cosmokin tais oikeesti olla Kosmo? En tiiä.
Mutta whatever, tästä lähtien tulee tulemaan vähemmän tekstiä ja enemmän kerosiinia.

Nimittäin eilen ja tänään tehtyjä vanhoja.

Jostain aivon sopukoista, tylsyydestä muodostunut… nainen.

Mielen maisemia.

Ja maisemia silmien edessä.

Tämän piti olla osa jotain hieman isompaakin työtä, semmosta aseteltua sarjakuvaa.
Ja tässä on kaksi neljästä sivusta “valmiina”, paitsi tekstauksen osalta.

Siitä ei koskaan kuitenkaan tullut sen enempää.

Sanoi leijona joskus lokakuussa…

Inspis -sarjakuvaa aamuluennon aikana.

Ja havainnosta piirtoa harkituilla viivoilla.

Limingan taidekoulun tekstauskurssi. Tehtävänä kirjoittaa TÄMÄN sivun puhekuplat (Lewis Trondheimin ja Sergio Garcian sarjakuva-oppaasta) uudestaan, suomeksi. Tässä olisi:

Ystävä anto hyvän vinkin, että sarjakuvan lopetus olis ollu tehokkaampi jos Lewisin viimenen kommentti
oiskin ollu “Hei, aukase ovi!”, johon taas Sergio: “Haista vittu”. Mutta tällä kertaa näin.

Siis sivuja joita syntyy kun ei ole mitään kehittävää tekemistä, mutta on liian tyhmä ollakseen yrittämättä.